Palamishäviö
Palamishäviö on seosaineiden menetys hitsisulasta höyrystymisen tai hapettumisen kautta valokaaren vaikutuksesta. Tämän seurauksena hitsistä tulee seosaineköyhempi ja se menettää lujuutta, sitkeyttä tai korroosionkestävyyttä. Hitsaajan on kompensoitava tämä menetys sopivilla lisäaineilla tai suojatoimenpiteillä.
Fysikaalis-kemiallinen vaikutusmekanismi
Valokaarassa vallitsee yli 3000 celsiusasteen lämpötila. Kevyesti kiehuen haihtuvat seosaineet. Tähän kuuluvat esimerkiksi mangaani (kiehumispiste 2061 celsiusastetta) ja sinkki (907 celsiusastetta). Toiset alkuaineet, kuten titaani tai alumiini, reagoivat ilman tai oksidien hapen kanssa. Ne muodostavat oksideja, jotka kelluvat kuonana tai poistuvat savuna. Tämän vuoksi näiden alkuaineiden osuus sulaassa metallissa laskee.
Metallurginen merkitys ja hitsausriskit
Seosaineiden häviö muuttaa hitsin ominaisuuksia. Vähemmän mangaania ja piitä tarkoittaa huonompaa hapettumisen poistoa ja pienempää lujuutta. Vähemmän kromia tarkoittaa pienempää korroosionkestävyyttä. Teräs voi pehmetä tai menettää sitkeytensä. Huokoset, halkeamat ja riittämättömät mekaaniset arvot voivat olla seurauksena. Erityisen kriittinen on palaminen seosteräksillä.
Pajakäytäntö ja toimintaohjeet
Valitse lisäaine, jonka seospitoisuus on korkeampi kuin perusaineen. Näin kompensoit palamisen. Esimerkki: MAG-hitsauksessa mangaanin palaminen voi olla 10–20 prosenttia. Käytä siksi hitsauslankaa, jonka mangaanipitoisuus on vastaavasti korkeampi. Varmista oikea suojakaasun koostumus. Liian aktiivinen kaasu kuten CO2 voimistaa hapettumista. Työskentele lyhyellä valokaarella tai pulssitekniikalla. Se vähentää sula-altaan ylikuumenemista. Emäksisellä kuorrutuksella varustetut puikot suojaavat hitsiainetta paremmin hapettumiselta.