Aktiivikaasun happipitoisuus
Aktiivikaasun happipitoisuus määrää sulan kostumisen ja juoksevuuden. 1–8 % O₂ parantaa hitsin pintaa ja vakauttaa valokaarta. Liika happi hapettaa seosaineita, muodostaa oksidisulkeumia ja tekee hitsistä hauraan.
Fysikaalis-kemiallinen vaikutusmekanismi
Happi on pintajännitystä alentava: se laskee nestemäisen teräksen pintajännitystä. Siksi sula hitsisula kastelee paremmin ja leviää tasaisemmin. Valokaari palaa rauhallisemmin, pisaransiirto muuttuu hienopisaraisemmaksi. Samanaikaisesti happi reagoi raudan, mangaanin ja piin kanssa muodostaen oksideja. Nämä oksidit kelluvat kuonana tai jäävät sulkeumiksi rakenteeseen. Ylimääräinen happi voi reagoida hiilen kanssa muodostaen CO-kaasua ja aiheuttaa huokosia.
Metallurginen merkitys ja riskit hitsauksessa
Liian vähän happea (alle 1 %) johtaa huonoon kastelemiseen, suureen roiskeenmuodostukseen ja levottomaan valokaareen. Liian paljon happea (yli 8 %) hapettaa seosaineita kuten mangaania ja piitä. Hitsisauma menettää sitkeyttään, haurastuu ja altistuu huokosille ja kuumahalkeamille. Hitsipalko näyttää voimakkaita muodostumisvärejä ja mekaaniset arvot laskevat.
Pajakäytäntö ja toimintaohjeet
Seostamattomille ja niukasti seostetuille teräksille happipitoisuudet 2–5 % argon-CO₂-seoksessa ovat tavallisia. Paksummille levyille tai suihkuvalokaarelle pitoisuus voi nousta 8 % asti. Käytä lisäaineita, joissa on riittävästi hapettumisenestoaineita (Mn, Si). Tarkista kaasun koostumus virtausmittarilla äläkä koskaan sekoita itse. Älä ylitä 8 % O₂, koska muuten iskunkestävyys laskee voimakkaasti. Korkeasti seostetuille teräksille, kuten CrNi, O₂-pitoisuus on enintään 2 % tai käytetään puhdasta argonia CO₂:n kanssa.