Hapetuspoisto
Hapetuspoisto sitoo liuenneen hapen metallisulassa voimakkaasti happea sitoviin elementteihin, kuten pii, mangaani tai alumiini. Nämä oksidit nousevat ylös ja erottuvat kuonana. Ilman hapetuspoistoa hitsiin syntyy huokosia ja hauraita sulkeumia.
Fysikaalis-kemiallinen vaikutusmekanismi
Nestemäisessä teräksessä happi on liuennut atomimuodossa. Jähmettyessä hapen liukoisuus laskee äkillisesti. Happi pyrkii poistumaan kaasuna tai yhdistyy rautaan rautaoksidiksi. Molemmat vahingoittavat hitsiä. Hapetuspoistossa lisätään elementtejä, joilla on suurempi hapen affiniteetti, kuten pii, mangaani tai alumiini. Nämä elementit sitovat hapen välittömästi kiinteiksi tai nestemäisiksi oksideiksi. Oksidit nousevat ylös pienemmän tiheytensä vuoksi ja kuoritaan pois kuonana. Näin teräkseen ei juuri jää vapaata happea.
Metallurginen merkitys ja riskit hitsauksessa
Ilman riittävää hapetuspoistoa jähmettymisen aikana muodostuu kaasukuplia. Nämä huokoset heikentävät hitsiä ja voivat aiheuttaa vuotoja. Samalla syntyy kovia, hauraita oksidisulkeumia, jotka toimivat lovina ja heikentävät sitkeyttä. Dynaamisessa kuormituksessa tällaiset hitsit murtuvat ennenaikaisesti. Liiallinen hapetuspoistoaine on myös haitallista: piin tai mangaanin ylimäärä siirtää rakennetta kovemmaksi ja voi edistää kuumahalkeamia.
Korjaamokäytäntö ja toimintaohjeet
Käytännön tekijät valitsevat lisäaineen perusaineen ja pinnan mukaan. Seostamattomalle teräkselle käytetään lankaa tai puikkotankoelektrodia, jossa on riittävästi mangaania ja piitä (esim. G3Si1, jossa 1,5 % Mn ja 0,8 % Si). Ruosteisille tai hilseileville levyille lisätään hapetuspoistoainetta tai puhdistetaan hitsin reuna mekaanisesti etukäteen. Kuona on poistettava kokonaan jokaisen kerroksen vaihdon jälkeen, jotta oksideja ei jää sulkeumiksi.