Soveltamisala
Hitsausohjeen soveltamisala määrittää tarkasti, mille materiaaleille, levynpaksuuksille ja hitsausasennoille se on voimassa. Se suojaa virheelliseltä käytöltä: tämän alueen ulkopuolella jäähtymisnopeus ja mikrorakenne muuttuvat – halkeamia ja kovuusmurtumia uhkaa. Vain soveltamisalan sisällä saa hitsata ilman uutta koetta.
Fysikaalis-kemiallinen vaikutusmekanismi
Paksut levyt johtavat lämpöä nopeasti pois. Jäähtymisaika (t8/5) lyhenee. Mikrorakenteeseen syntyy kovaa martensiittia. Sauma tulee hauraaksi. Ohuet levyt jäähtyvät hitaammin. Rakeet kasvavat. Sitkeys laskee. Hitsausasento muuttaa lämmönpoistoa: pystysuunnassa hitsattaessa lämpö poistuu eri tavalla kuin litteässä asennossa. Materiaali ohjaa hiiliekvivalentin kautta sitä, kuinka paljon se kovettuu. Vain jos materiaali, paksuus ja asento ovat samankaltaisia kuin koekappaleessa, mikrorakenne pysyy samana.
Metallurginen merkitys ja hitsausriskit
Jos soveltamisalaa ylitetään – esimerkiksi paksummalla levyllä kuin on koestettu – sauma jäähtyy nopeammin. Seuraus: martensiitin muodostuminen, korkea kovuus, kylmähalkeamat. Toinen materiaali, jolla on korkeampi hiiliekvivalentti, kovettuu jo normaalissa jäähtymisessä. Väärä hitsausasento johtaa epätasaiseen lämmönpoistoon, huokosiin tai liitosvirheisiin. Kaikki nämä virheet vaarantavat hitsausliitoksen kantokyvyn.
Korjaamokäytäntö ja toimintaohjeet
Hitsaaja tarkistaa ennen työn aloittamista WPS:n (Welding Procedure Specification = hitsausohje). Siinä on soveltamisala: sallitut materiaaliryhmät, levynpaksuusalue, hitsausasennot. Esimerkki: Koestettiin 10 mm:n levy. Standardin mukaan paksuusalue voi olla päittäissaumoille 5–20 mm (kerroin 0,5–2,0). Pienaumoille pätee usein 3–20 mm. Jos kappale on tämän ulkopuolella, tarvitaan uusi menetelmäkoe. Älä koskaan hitsaa soveltamisalan ulkopuolella – vaikka kappale poikkeaisi vain vähän.