Perusaineen soveltuvuus
Perusaineen soveltuvuus arvioi, onko metalli hyvin hitsattavissa. Siinä otetaan huomioon kemiallinen affiniteetti ja rakenteen käyttäytyminen odottamattomien halkeamien välttämiseksi.
Fysikaalis-kemiallinen vaikutusmekanismi
Perusaineen soveltuvuus arvioi metallin hitsattavuutta sen kemiallisen affiniteetin ja rakennekäyttäytymisen perusteella. Kemiallinen affiniteetti määrittää, kuinka hyvin metalli reagoi tai sitoutuu muiden kanssa. Rakennekäyttäytyminen kuvaa, miten materiaali järjestäytyy eri lämpötiloissa ja jännityksissä.
Metallurginen merkitys ja riskit hitsauksessa
Huonosti soveltuva perusaine voi johtaa odottamattomiin halkeamiin. Esimerkiksi metalli, jolla on korkea kemiallinen affiniteetti, voi reagoida voimakkaisiin korroosiovaikutuksiin, kun taas hienorakeinen metalli karkenee jäähtyessään lasinkovaksi martensiitiksi ja muuttuu halkeilulle alttiimmaksi.
Työohjeet ja toimintaohjeet
Ennen kuin metalli hitsataan, sen perusaineen soveltuvuus on tarkistettava. Tämä voidaan tehdä laboratoriotutkimuksilla tai viitetietokannoilla. Epäselvissä tilanteissa on suositeltavaa konsultoida erikoistunutta metallurgia. Useimpiin yleisiin hitsaussovelluksiin sopivat kuitenkin vakioaineet, kuten teräs tai alumiini.