Passiivikerroksen tuhoutuminen
Korroosionkestävien metallien suojaavan oksidikerroksen tuhoutuminen kemiallisten tai mekaanisten tekijöiden vaikutuksesta johtaa pistesyöpymään ja rakokorroosioon.
Fysikaalis-kemiallinen vaikutusmekanismi
Passiivikerros on ohut, stabiloitunut kerros korroosionkestävien metallien, kuten teräksen tai nikkelin, pinnalla. Se muodostuu, kun metalli reagoi ilman hapen ja vesihöyryn kanssa. Jos tämä kerros tuhoutuu kemiallisten (esim. suolahappo) tai mekaanisten (esim. mekaaninen rasitus) tekijöiden vaikutuksesta, alla oleva metalli voi alkaa korrodoitua uudelleen.
Metallurginen merkitys ja riskit hitsauksessa
Passiivikerroksen tuhoutuminen voi johtaa lisääntyneeseen korroosioherkkyyteen. Pistesyöpymä- ja rakokorroosio voivat aiheuttaa halkeamia ja kulumista komponenteissa, mikä vaarantaa koneiden ja rakenteiden turvallisuuden ja käyttöiän. Erityisen vaarallista on, jos passiivikerrosta ei palauteta täysin hitsauksen jälkeen.
Työpaikkakäytäntö ja toimintaohjeet
Passiivikerroksen suojaamiseksi ja korroosioherkkien kohtien välttämiseksi on ryhdyttävä seuraaviin toimenpiteisiin:
• Käytä oikeita hitsausparametreja (lämpötila, aika, paine) ja sopivia hitsausmateriaaleja.
• Pidä työpaikka puhtaana ja kuivana, jotta vältetään kemialliset korroosiohapot.
• Käytä hitsauksen jälkeen passivointimenetelmää, kuten happokylpyä tai passivointipinnoitteen levittämistä.