Painovalumuottiteräkset
kovimmassa käytössä: nestemäinen metalli paineen alla
AI generated Painovalumuotit kokevat työkaluvalmistuksen raaimman lämpösokin: yli 600 °C kuuma alumiini korkeassa paineessa, sen jälkeen jäähdytys – sykli toisensa jälkeen. Siihen tarvitaan , jolla on maksimaalinen lämpölujuus. jokainen yksityiskohta ratkaisee.
kovin käyttökohde . Siinä nestemäinen metalli – alumiini, sinkki tai magnesium – puristetaan korkealla paineella teräsmuottiin, jossa se jähmettyy sekunnin murto-osissa. Muottiin kohdistuu kuormitus, jota mikään muu työkalu ei tunne: kuuma metalli, korkea paine, nopea jäähtyminen – ja tämä tuhansia kertoja peräkkäin.
Tämän jatkuvan lämpösokin seurauksena syntyy : hienoja verkkohalkeamia muotin pinnassa, jotka syntyvät, kun pinta syklien tahdissa laajenee ja kutistuu yhä uudelleen. Jossain vaiheessa materiaali repeää. Siksi painovalumuotti tarvitsee , jolla on korkea , hyvä sitkeys kuumana ja kestävyys tälle vaihtelevalle kuormitukselle.
Vakiomateriaalit ovat (X37CrMoV5-1) ja (X40CrMoV5-1). Molemmat ovat CrMoV-lämpötyökaluteräksiä, jotka pysyvät lujina vielä 600 °C:ssa. Vaativimpiin kohteisiin – suuriin alumiinimuotteihin, joissa palamishalkeamakuormitus on äärimmäinen – on (X38CrMoV5-3), jonka lämpölujuus on vielä korkeampi. on monitaituri: se kestää myös – mutta siellä lisäaineelle asetetaan aivan erilaiset vaatimukset.
Tärkeää on erottaa kaksi menetelmää: valetaan matalassa sulavia seoksia, kuten sinkkiä (noin 400–450 °C), kun taas valetaan alumiinia ja magnesiumia noin 650 °C:ssa. Alumiinimuotti kylmäkammiomenetelmässä on termisesti raain tapaus – juuri siellä syntyy useimmat palamishalkeamat.
Kun painovalumuottia , on aina kyse samasta asiasta: lämpölujuuden säilyttämisestä. Korjauskohdan on tultava yhtä lämpölujaksi kuin , muuten se repeää uudelleen seuraavassa syklissä. Siksi: hitsaa kuumana, käytä rakenteen mukaista lisäainetta, päästä heti.