Pintakarkaisu
, , induktiokarkaisu — kova kuori, sitkeä ydin
AI generated Joskus haluat vain pinnan kovaksi — ytimen pitää pysyä sitkeänä. Juuri tähän pintakarkaisumenetelmät pystyvät: , ja induktiokarkaisu. Hammasrattaat, akselit ja laakerit kulkevat kovina pinnalta ja sitkeinä sisältä. Joka ne tuntee, ymmärtää myös upotusteräkset.
Hammasratas pitää olla ulkoa kova (kulumista vastaan), mutta sisältä sitkeä (ettei se murru). Läpikarkaisu tekisi siitä läpeensä hauraan. Ratkaisun nimi on : vain uloin kerros karkaistaan, ydin pysyy pehmeänä ja sitkeänä.
( + ) on klassinen menetelmä niukkahiilisille teräksille kuten . Kulku:
1. : Kappale on tunteja 900–950 °C:ssa hiiltä luovuttavassa atmosfäärissä. diffundoituu pintakerrokseen, kunnes siellä on 0,7–1,0 % C — ydin säilyttää 0,15 %.
2. : Sammutus tekee hiiletetystä pintakerroksesta kovaa , kun taas vähähiilinen ydin pysyy pehmeänä.
Tulos on täydellinen yhdistelmä: kova pinta, sitkeä ydin. (Eht) kertoo, kuinka syvälle kova kerros ulottuu — tyypillisesti 0,3–2 mm.
käyttää sijaan. 500–570 °C:ssa typpi diffundoituu pintaan ja muodostaa erittäin kovia nitridejä. Suuri etu: sammutusta ei tapahdu, joten lähes ei muodonmuutoksia. Nitratut kerrokset ovat erittäin kovia ja , mutta ohuita (0,1–0,8 mm).
lämmittää vain reunavyöhykkeen salamannopeasti induktiokentällä ja sammuttaa heti. Se on ihanteellinen suurille osille kuten kampiakseleille ja hammastangoille: valikoiva, nopea ja määritellyllä karkaisusyvyydellä.
Kaikilla kolmella menetelmällä on suora yhteys :
• Upotusteräkset ovat hyvin hitsattavia ennen (pehmeitä, niukkahiilisiä). jälkeen pinta on liian kova ja liian halkeamaherkkä — hitsisaumat kuuluvat pehmeään ydintilaan, ennen .
• Nitrattuja pintoja ei voi enää hitsata tuhoamatta kovaa kerrosta.
• Jos hitsaat upotuskarkaistuun tai nitrattuun kappaleeseen, tuhoat -vyöhykkeellä juuri sen kovan pintakerroksen, jota kappale tarvitsee.