Rikkovat aineenkoetukset — Materiaalioppi

Rikkovat testit tarkoittavat: koekappale uhrataan, jotta saadaan kovia lukuja. Nämä luvut ovat aineopin kieli — ne ovat jokaisessa ainekirjassa, jokaisessa todistuksessa ja jokaisessa hitsausohjeessa. Kolme testiä sinun on osattava lukea.

. Norminmukainen koekappale (yleensä poikittain hitsin yli) vedetään hitaasti erilleen, kunnes se repeää. Siinä mitataan kolme tunnuslukua:

• (Re): jännitys, josta alkaen materiaali muokkautuu pysyvästi. Tärkein lujuusarvo.

• (Rm): jännitys, jossa koekappale murtuu. Aina suurempi kuin .

• (A): kuinka paljon koekappale venyi ennen murtumaa — muokattavuuden mitta. Hauraat materiaalit venyvät tuskin lainkaan, sitkeät paljon.

vetokoe poikittain hitsin yli on vakiintunut osoitus: Hitsin on saavutettava vähintään lujuus. Jos koekappale repeää hitsin vierestä , se on hyvä; jos se repeää hitsistä, lisäaine oli liian heikko.

. Koekappale, jossa on lovi, lyödään rikki heilurivasaralla. Mitataan jouleina — energia, jonka murtuma nielee. Mitä enemmän jouleja, sitä sitkeämpi. Ratkaisevaa on lämpötila: monet teräkset ovat sitkeitä huoneenlämmössä, mutta muuttuvat hauraiksi kylmässä. Siirtymälämpötila, jossa romahtaa, on avainarvo matalan lämpötilan sovelluksissa (kryo, ulkotilat talvella).

. Tunkeuma (timantti tai kuula) painetaan määritetyllä voimalla materiaaliin; painuman koko antaa . Yleisiä ovat Vickers (HV), Rockwell (HRC/HRB) ja Brinell (HB). mitataan linjana → → yli. Suurin arvo on keskeinen hyväksymiskriteeri — liian kova tarkoittaa ja halkeamisvaaraa.

Kaikki kolme testiä yhdessä antavat kokonaiskuvan: lujuus (vetokoe), (iskusitkeyskoe) ja kovuus (). Joka lukee nämä luvut, ymmärtää jokaisen ainetodistuksen — ja tietää, onko hitsi todella kelvollinen.